JOULUELOKUVIEN TOP10

Jouluelokuvien kanssa joulutunnelmaan virittäytyminen käy helposti. Joskin niiden kirjo on melko laaja. Halusin koota omat suosikkini ihan listaksi asti. Näistä muuten moni löytyy Netflixistä tai Viaplaysta.



1. Mutta mitä tapahtui Joulupukille?

Taianomaisin kaikista. Todellisen ja Joulupukin maailman yhdistävä elokuva on se kaikista paras. Tämä pitää katsoa viltin alla, kaakao- tai glögimuki vieressä toisella kädellä joulupiparia tai suklaata mutustaen. Ilman tätä elokuvaa joulua ei tulisi.




2. The Grinch

Ilkeä Grinch päättää varastaa joulun, vaan jouluapa ei niin vain viedäkään. Ihan pienimmille lapsille kenties hieman pelottava, mutta kuitenkin mainio koko perheen elokuva. Jim Carreyn ilveilyt ja ilmeilyt sopivat Grinch-hahmolle kuin nenä päähän.




3. Yksin kotona

Toinen elokuva, jota ilman joulua ei tule. John Williamsin upeat musiikit kruunaavat juhlapyhät ja sitä edeltävät päivät ja viikot. Kevinin armoton ja kylmä asenne rosvoja kohtaan on paikka paikoin jo pelottavan julmaa, mutta... niin ovat varkaidenkin aikeet.




4. Joulupuu on kärvennetty

Jouluklassikko! Joulukohelluselokuvien ykkönen. Sitä tämä elokuva kun pohjimmiltaan on. Sekoilua, epäonnistumisia, onnettomuuksia... Mutta ah, niin onnistuneen ironisella tavalla.




5. Isäni on turbomies

Jos Arnold Schwarzenegger olisi supersankari, hän olisi Turbomies. Tämän elokuvan sankariteko kuitenkin on enimmäkseen Turbomiehen metsästystä. Komediallinen hyvänmielen joululeffa, jota jaksaa katsoa kerrasta toiseen.




6. The Holiday

Aikuisiän suosikkini on The Holiday. Kaunis tarina kahdesta alkavasta rakkaudesta ja kohtalosta joka saatteli hommat yhteen. Holiday herättää välittömän neuletakkikaipuun. Kun tekee mieli pukeutua lämpimästi ja pehmeisiin kotihousuihin ja aamutossuihin, kera sen pitkän neuletakin, kannattaa niinä hetkinä ihastua tämän elokuvan fiilikseen.




7. Rakkautta vain

Pari kertaa piti tämä elokuva katsoa, ennen kuin opin arvostamaan kunnolla sen juonta. Aluksi liian monet irralliset ja päällekkäiset tarinat häiritsivät ja haastoivat liiaksi. Nyttemmin pidän tätä varsin miellyttävänä aikuisten jouluelokuvana.




8. Skipataan joulu

Kohelluselokuvakategoriaankin putoava joululeffa, joka nimensä mukaisesti aikoo jättää joulun välistä. Hykertelyä ja myötähäpeääkin aikaansaava elokuva on paikkansa tässä listassa ansainnut.




9. Mutta mitä tapahtui Joulupukille? 2

Täysin ykkösosastaan eroava jatko-osa. Hahmot ovat samat, ja maailmatkin periaatteessa, mutta päivitettynä versiona. Sopii niille, jotka uskovat tai haluavat uskoa Joulupukkiin. Itse pidän tästä kovastikin, silläkin uhalla, että joulu menee jo hieman överiksi.




10. Yksin kotona 2

Ykkösosaansa karumpi leffa sijoittuu ihan eri ympäristöön ja on jotenkin turvattomampi. Kevin hanskaa joulun hienosti myös ollessaan poissa kotoa, joten kannattaa tämäkin katsoa!




Eiköhän näiden elokuvien kanssa se juhlantuntuun virittäytyminen käy varsin vaivattomasti!

MISS PEREGRINE JA ARVOITUKSEKSI JÄÄNYT MAHDOTTOMUUS

Kuva: Fox Movies

Eilinen elokuvateatterikäynti oli melkoinen elämys. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille oli juuri sitä perinteistä Tim Burtonin laatua, mitä muun muassa Corpse Bride ja Saksikäsi Edward. Ennakolta olin hivenen epäileväinen elokuvan suhteen, sillä Dark Shadows ja Frankenweenie olivat aikoinaan pienoisia pettymyksiä. Toisaalta, rima oli korkealla sellaisten super-hyvien leffojen jälkeen, kuten Liisa Ihmemaassa ja Jali ja Suklaatehdas.

Mistä pidin tässä eniten? Vaikea sanoa. Kai siitä Burtonmaisuudesta, jota on hankala sanoin selittää. Se sellainen tietynlainen todellisuuden ja fantasin rajoilla liikkuva maailma, joka hänellä on taitona luoda. Mutta tietenkin elokuvan juoni oli myös mielenkiintoinen ja ajatuksia kutkuttava. 3D ei ole monessakaan elokuvassa jaksanut aiheuttaa positiivisia ajatuksia, mutta tähän se tuntui tuovan ihan oikeaa lisäarvoa. Ehdottomasti siis elokuva, joka pitää nähdä isolta screeniltä.



Yhtä asiaa jäin kuitenkin miettimään teorian tasolla jo elokuvan aikana (ja joka edelleenkin vaivaa mieltäni). Jos Neiti Peregrinen luoma silmukka kestää 24 tuntia, ja sen nollauksen yhteydessä kaikki muuttuu taas 24 tuntia aiempaan. Ja samaa päivää eletään aina uudestaan ja uudestaan, eivätkä esimerkiksi ihmiset sen sisällä vanhene. ...niin, miten on vaikkapa mahdollista säilyttää asioita tallessa silmukassa? Eikö silmukkaan tuotujen asioiden kaiken logiikan mukaan pitäisi kadota nollauksen yhteydessä? Onko tässä nyt joku juttu, mitä en ymmärrä? Hyvä kirjailija Ransom Riggs, voisitko selittää, miten tämä on mahdollista...


- Jenni

JOKAINEN MEISTÄ ON VÄHÄN BRIDGET JONES

Bridget Jones's Baby oli tämän loppuvuoden must see -listallani, ja eilen sain ruksata sen katsotuksi. Elokuva oli täydellinen jatko-osa kahdelle aiemmalle myötähäpeän täyteiselle hitille. Miksi? Koska Bridget liikuttaa, puhuttelee, nolottaa ja ihastuttaa. Meissä kaikissa on pienempi tai suurempi palanen Bridget Jonesia. 




Elokuva jatkoi tyylillisesti täysin uskollista linjaa edeltäjiensä kanssa. Leffassa mentiin täysillä alusta loppuun - tunteesta toiseen. Katsojien myötäeläessä kaiken. Harvoin olen ollut katsomassa näin hyväntuulista elokuvaa, joka lämmittää mieltä niin suunnattoman paljon, että olin kotiin kävellessä suorastaan pakahtua.

Bridget Jones's Baby oli viihdyttävä, jännittävä, romanttinen, koskettava ja samalla koko ajan niin kovin huvittava. Nautin joka hetkestä, jonka elokuvateatterissa istuin tämän leffan ääressä. Koin koko tunneskaalan ilosta suruun ja varsinkin niihin "en kestä katsoa" -nolotiloihin, joita elokuva tämän tästä tarjoili.

Nolojen tilanteiden nainen Bridget pelastaa siis päivän kuin päivän. En silti voi olla miettimättä, miten hän selviää kaikista tilanteista voittajana. Miten minä selviäisin, jos olisin Bridget? Kehittelinkin itselleni huoneentaulun, ihan vain, tiedättehän, siis kaiken varalta. Onhan jokaisessa meissä pieni pala Bridgetiä.

1. Älä käytä hameita ja mekkoja. (Tämä olisi kyllä vaikeaa, mutta pelastaisi luultavasti monilta ikäviltä viuhahduksilta.)

2. Älä liiku veden lähettyvillä. (Tai mikäli liikut, tee se uimapuku päällä ja näytä siltä kuin olisit oikeasti ollutkin menossa uimaan.)

3. Älä tunne ihmisiä, joiden nimet ovat mahdottomia lausua tai joiden nimistä voi vääntää jotakin rivoa. (Koska se ikävä verbaalinen takku tapahtuisi juuri silloin, kun sen ei pitäisi.)

4. Älä kulje kotona ilman housuja. (Koskaan ei tiedä, milloin pitää juosta ulos sateeseen, milloin kenenkin tai minkäkin (miehet..) perässä.)

5. Älä pukeudu teemabileisiin teeman mukaisesti. (Vaihtavat sen kuitenkin, eivätkä muista ilmoittaa.)

Toisaalta taas, Bridgetin elämä on mehukasta ja värikästä, joten tokkopa nolojen tilanteiden varomista kannattaa sitten kuitenkaan pitää huoneentauluna. Sen sijaan, ehkä tämä seuraava olisi kuitenkin motivoivampi?
1. Ota haasteet vastaan.

2. Älä ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta.

3. Ole oma itsesi.

4. Uskalla heittäytyä.

5. Hyväksy heikkoutesi.

6. Elä täysillä.

7. Muista, mikä oikeasti on tärkeää. (Hetken itsesäälissä rypemisen jälkeen.)

8. Bailaa kotona täysillä lempikappaleidesi tahdissa. Verhot auki. Puolipukeissa. Jäätelöä syöden. Sängyllä pomppien. Eläthän vain kerran!

Bridget Jonesin vauva ihastuttaa

Bridget Jones's Baby pyörii siis tällä hetkellä elokuvateattereissa. Ensi-ilta kuitenkin oli Suomessa 16.9.2016, joten kannattaa käydä piakkoin, mikäli tämän mielii nähdä leffateatterin penkin hellässä syleilyssä.

-Jenni

I'M NOT THERE - MYSTINEN BOB DYLAN

Bob Dylanin kirjallisuuden Nobelin palkinnon saamista on vaikea ohittaa edes elokuvablogissa. Kaiken kaikkiaan hieno juttu. Dylan on tehnyt upean uran, ja kappaleensa puhuttelevat edelleen kaikenikäisiä. Radiokanavat ovat jälleen täydentäneet soittolistojaan laajasti vanhoilla folkin klassikoilla, ja nykypäivä on taas hiukan parempi paikka, ainakin hetken.

Bob Dylanin urasta kertova fiktiivinen I'm Not There -elokuva sopii nyt hyvin tähän tämän hetken hypetyksen joukkoon. Elokuva on vuonna 2007 julkaistu elämäkertaelokuva, jossa eri roolihahmojen ja näyttelijöiden kautta saadaan otetta Dylanin uran eri vaiheisiin. Muusikkoa esittävät nimekkäät näyttelijät kuten Cate Blanchett, Richard Gere ja Heath Ledger.


Elokuvan toteutus on mielenkiintoinen ja monipuolinen. Ei mielestäni millään tasolla perinteinen elämäkertaelokuva. Seitsemän eri tarinaa ja tasoa. Katsojallekin hivenen haastava elokuva. Pitää kyllä otteessaan erittäin mainiosti ja jättää jälkeensä paljon ajatuksia ja mystisyyttäkin. Haluaisin suositella tätä elokuvaa jo pelkästään siksi, että se on niin kovin kaukana siitä kerronnan tavasta, johon muusikkojen elämäkertaelokuvissa on totuttu.

I'm Not There on upea tulkinta vahvoilla näyttelijäsuorituksilla. Mielenkiintoisimman roolisuorituksen Dylanina tekee Cate Blanchett. Eniten kunniaa tästä kuitenkin haluaisi antaa ohjaajalle, Todd Haynesille. Mustavalkoista ja värikuvaa sekoittava teos kuuluu ehdottomasti musiikkielokuvien Must see -listalle.

Olen itse fanittanut Bob Dylanin musiikkia jo vuosikaudet. Nobelin palkinto oli pitkiin aikoihin yksi hienoimmista lukemistani uutisista. Minulle hän merkitsee eniten folk-musiikin saralla, mutta pitkä ja ansiokas ura on oikeutettu arvostukseen myös muutoinkin. Elämäkertakirja on jo pitkään hyllyssä odottanut lukemistaan (ajanpuutteen vuoksi), mutta eiköhän nyt viimeistään ole jo aika tarttua siihenkin.

I'm Not There katsottavissa Suomen Viaplayssa.

-Jenni


KUN ELOKUVAN KATSOMISESTA TULEEKIN HAASTE

Parisuhteessa ei aina ole niin helppoa kuin voisi olettaa. Siis elokuvien katselu, ja siis lapsiperheessä. Viime aikoina on tullut muutamiakin esteitä vastaan tässä leffailtaa aloitellessa, tahi jopa sen aikana. Mutta mitä? No, kuulkaahan...

Kun elokuvan katsominen on haaste.

Ensinnäkin, taaperoikäinen lapsi pitää huolen, että äiti ja isä eivät turhan aikaisin pääse istahtamaan sohvalle, ja vielä toimettomina. Arki-iltoina työaamun kolkutellessa ovella tuntuu elokuvan aloittaminen kello yhdeksän jälkeen vähintään ilkivallalta auringonnousun aikaan. = KIIRE, unohdetaan 70% illoista. Jäljelle jää 30%

Kun kiireestä on päästy yli ja aletaan haaveilla elokuvaillasta:

- Katsotaanko joku elokuva?
- Joo, vois katsoa.
- Mitäs katsottaisiin?
- No pitäiskö katsoa jotain Netflixistä?
- Joo, tai Viaplaysta.
- No täällä olis tää. Ja tää kans. Tätä harkittiin sillon joskus.
- Toi vois kans olla, joo.

Reilusti yli puolen tunnin leffapalveluselailun ja surffailun ja päättämättömyyden ja Imdb:n tähditysten tutkimisen jälkeen voi todeta kellon olevan jälleen niin paljon, että pitäiskö vaan mennä nukkumaan, tai katsoa yksi jakso Uutta päivää. Joo. Uusi päivä. Sitä ehtii aina, onneksi on tullut taas niitä uusia jaksoja. = LIIKATARJONTA, unohdetaan 50% jäljelle jääneistä 30% illoista

Jos kuitenkin on päästy niin pitkälle, inhimilliseen kellonaikaan, että elokuva on laitettu päälle:

Välillä, valitettavan usein, jos elokuva ei pidä riittävästi otteessaan sortuu meistä kumpikin moniajoon, multi-taskaamiseen, cross-device -käyttäytymiseen (rakkaalla lapsella on monta nimeä)... Se puhelin on aivan liian helppo ottaa käteen ja nopeasti tarkistaa yksi jos toinenkin asia. Vartin kuluttua huomataan, että eipä tämä elokuva oikein jaksa kyllä kiinnostaa, ja eipä oikeastaan enää edes tiedä, mitä tapahtuu. = MONIAJO, unohdetaan 50% jäljelle jääneistä 15% illoista

Kun elokuvailta on alkanut todella lupaavasti, ja parhaassa tapauksessa elokuvakin on vaikuttanut hyvältä, tulee vastaan se kaikista salakavalin, viekkain ja ovelin: väsymys. Vain hetkeksi ihan pikkuisen suljet silmäsi. Etkä oikeastaan edes sulje. Seuraat elokuvaa, keskittyneesti. Ja hetken päästä heräät. Lopulta, puolen tunnin nuokkumisen ja joskus jopa nukkumisen jälkeen häpeillen tunnustat kumppanillesi nukahtaneesi ja pudonneesi aivan täysin elokuvan juonesta. "Kyllä sä voit katsoa tämän loppuun, jos haluat, mä voin katsoa sitten joskus myöhemmin." ...ihan kuin sitä koskaan ikinä tapahtuisi. = VÄSYMYS, unohdetaan 80% jäljelle jääneistä 7,5% illoista

Pieni laskutoimitus tähän väliin:
7,5% * 0,80 = 6%
7,5% - 6% = 1,5%

Jäljelle jää siis 1,5% illoista! Bileet!!

Kuten näette, elokuvan katsominen lapsiperheessä, ihan vain aikuisten kesken ei ole helppoa. Aikaa on niukasti, ja kun sitä on, nukahtaa uneen mystisesti kaikkein parhaimpienkin elokuvien aikana. Vertaistukiryhmän perustamista on tullut myös harkittua. Anonyymit elokuvankatsomattomat.